<\/p>\n\n\n\n
Jenny sanoi is\u00e4lleen Ollille: ”Minun pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 ulos t\u00e4\u00e4lt\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4h\u00e4n tulee hulluksi.” Olli katsoi Jenni\u00e4 ja ny\u00f6kytteli. Jenni makasi sairaalan vuoteella ja py\u00f6ritteli nilkkojaan. ”Siis t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on joitain tosi sekop\u00e4isi\u00e4 tyyppej\u00e4”, Jenny puuskahti. ”No t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on mielisairaala, joten se kai ei ole sitten ihme se.” pohti Olli ja ajatteli sanoa sen vitsill\u00e4\u00e4n Jennylle mutta j\u00e4tti sanomatta. <\/p>\n\n\n\n
Jenny prosessoi\neilist\u00e4 tohtorin vierailua ja arvioi mahdollisuuksiaan. Tohtori oli\nnojautunut s\u00e4ngyn kaiteelle ja katsonut Jenny\u00e4 vakavasti silmiin ja\nsanonut, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 sinulla on skitsofrenia ja se\nvaatii pitk\u00e4\u00e4 hoitoa. Aivan kuin tohtori olisi ollut ensisijaisesti\nkiinnostunut tarkkailemaan miten Jenny reagoi diagnoosiin. Aivan kuin\nse, ett\u00e4 katsoi asialliseksi informoida diagnoosin olisi oikeastaan\nsivuseikka ja koko ilmoitus onkin vain er\u00e4\u00e4nlainen testi. Jennyst\u00e4\ntuntui, ett\u00e4 sen sanottuaan tohtori katsoi h\u00e4nt\u00e4 niin tutkivasti,\nett\u00e4 tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n arvioisi mit\u00e4 tyylipisteit\u00e4 voisi\nantaa h\u00e4nen vuoteella p\u00f6tk\u00f6ttelyst\u00e4. H\u00e4n arveli, ett\u00e4 jos nyt\nkova\u00e4\u00e4nisesti protestoin, niin tohtori varmaankin p\u00e4\u00e4ttelee, ett\u00e4\nse on todiste siit\u00e4, ett\u00e4 minulla on tuo diagnoosi, niinp\u00e4 h\u00e4n\np\u00e4\u00e4tti vain ny\u00f6kytell\u00e4 kuuliaisen puolikysyv\u00e4sti ja sanoi vain\nparilla sanalla jotain tyyliin ett\u00e4 ”aha vai niin”. \nSkitsofrenia. Mit\u00e4 se edes tarkoittaa, Jenny mietti. \n<\/p>\n\n\n\n
Toisaalta h\u00e4n tiedosti, ett\u00e4 kaikki ei ollut kohdallaan. Olo oli levoton. Ja olo oli hieman parempi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 suljetulla osastolla kuin muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten kun h\u00e4n oli hortoillut kaupungilla. Mit\u00e4 oli tapahtunut? H\u00e4n muisti selke\u00e4sti pahimman tilanteen. H\u00e4n oli vain k\u00e4vellyt suojatien yli ja sitten se tapahtui. Tuntui silt\u00e4 kuin tuhat \u00e4\u00e4nt\u00e4 olisi haukkunut h\u00e4nt\u00e4 ja kutsunut h\u00e4nt\u00e4 murhaajaksi. Mutta h\u00e4n ei ollut edes aloittanut tappelua koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana. Ja muutenkin kokemus oli outo. H\u00e4n ei kuullut mit\u00e4\u00e4n todellisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 vaan kuvitteellisia \u00e4\u00e4ni\u00e4. Ja silti ne \u00e4\u00e4net olivat todellisia, sill\u00e4 tuntui kuin h\u00e4nen koko kehonsa olisi ollut kaikukammio, jossa sadat suut huutaa ett\u00e4 ”murhaaja”. Jenny oli vain puristanut hampaat yhteen ja toistanut mieless\u00e4\u00e4n: ”valetta! en ole mik\u00e4\u00e4n murhaaja vaan ihan tavallinen kunnon tytt\u00f6! ” Mutta tuhat \u00e4\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t lopettaneet. Joten Jennyn oli pakko vain jatkaa juoksuaan. H\u00e4n juoksi kaupungissa olevaan isompaan mets\u00e4m\u00e4iseen puistoon ja jotenkin h\u00e4n sielt\u00e4 p\u00e4\u00e4si takaisin kotiin. Mutta h\u00e4n ei voinut olla siell\u00e4k\u00e4\u00e4n. H\u00e4n pakeni kerrostalon vinttiin ja otti ev\u00e4\u00e4kseen savusilakoita ja munia. Siell\u00e4 h\u00e4n s\u00f6i niit\u00e4 sormillaan kuin alkuasukas ja ajatteli, ett\u00e4 ehk\u00e4 en ole tarpeeksi sy\u00f6nyt ja h\u00e4n yritti muistaa koska oli viimeksi sy\u00f6nyt ja tajusi, ett\u00e4 siit\u00e4 oli jo kulunut yli vuorokausi. Lopulta h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 paras poistua koko kaupungista ja otti bussin toiselle paikkakunnalle. Siell\u00e4 h\u00e4n sitten tuupertui kaupan lattialle ja ambulanssi vei h\u00e4net suljetulle osastolle.<\/p>\n\n\n\n
Jenny pohti koko\nepisodia. H\u00e4n muisti kaiken tarkkaan ja tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 kaikki\noli t\u00e4ysin j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 ja samalla, ett\u00e4 kaikki oli juuri niin\nkuin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pitikin k\u00e4yd\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut muita\nvaihtoehtoja ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 koko juttu on oikeastaan vain\njonkinlaista teatteria, jossa h\u00e4nen t\u00e4ytyy ottaa t\u00e4m\u00e4 rooli koska\ntodellisuus paljastaa h\u00e4nelle jotain, jota se ei muille paljasta.<\/p>\n\n\n\n
Tai ehk\u00e4 se on\npaljastanut n\u00e4ille, jotka on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 suljetulla osastolla mutta\njotkut eiv\u00e4t ole osanneet kategorisoida niit\u00e4 eri todellisuuksia\noikein. Sitten h\u00e4n mietti, ett\u00e4 n\u00e4kik\u00f6 oikein? Oliko h\u00e4nen\np\u00e4\u00e4ns\u00e4 mennyt raudan l\u00e4pi? H\u00e4n oli hyppinyt ja kaiken j\u00e4rjen\nmukaan h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt ly\u00f6d\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 mutta rauta menikin\np\u00e4\u00e4n l\u00e4pi eik\u00e4 tuntunut miss\u00e4\u00e4n eik\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ollut\nnaarmuakaan. Ehk\u00e4 h\u00e4n oli n\u00e4hnyt n\u00e4kyj\u00e4. Ja miksi sairaalan\nvessat on oksennuksen vihreit\u00e4? \n<\/p>\n\n\n\n
Vai ett\u00e4 skitsofrenia? Jenny oli eritt\u00e4in skeptinen. Kaikenlaisia juttuja nuo t\u00e4rkeilt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t herrat valkoisissa takeissaan keksii. Tosiasia on se, ett\u00e4 niill\u00e4 ei ole hajuakaan siit\u00e4 mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on kyse ja mit\u00e4 todellisuuksia olen nyt l\u00f6yt\u00e4nyt ja kokenut. Mutta Jenny ei ollut itsek\u00e4\u00e4n ihan varma, ett\u00e4 mist\u00e4 todellisuudesta oli kyse, joten h\u00e4n arvioi, ett\u00e4 on parempi, ettei ala luennoimaan asiasta tohtorille kun luennon perusidea oli viel\u00e4 hieman hakusessa. <\/p>\n\n\n\n
Sitten Jenny laittoi korvalappuihin soimaan Apulannan biisin, jossa lauletaan miten lokin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on lokki<\/a>. Jenny sanoi is\u00e4lleen Ollille: ”Minun pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 ulos t\u00e4\u00e4lt\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4h\u00e4n tulee hulluksi.” Olli katsoi Jenni\u00e4 ja ny\u00f6kytteli. Jenni makasi sairaalan vuoteella ja py\u00f6ritteli nilkkojaan. ”Siis t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on joitain tosi sekop\u00e4isi\u00e4 tyyppej\u00e4”, Jenny puuskahti. ”No t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on mielisairaala, joten se kai ei ole sitten ihme se.” pohti Olli ja ajatteli sanoa<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"