Tommi, Tanja ja Kalle

Tommi katsoi peiliin. Enkö minä kelpaa? No en toki ole enää kaksikymppinen nuorukainen mutta entä sitten. Hän katsoi ulos. Aurinko paistoi. On kesä. On kuuma. Ihmiset löhöilee rannoilla. Kaverijoukot istuvat puistossa. Olen ollut liian kauan yksin, hän mietti. Miksi hän sitten oli niin mukava minua kohtaan jos hän ei ollut minusta kiinnostunut!? Sitten hän tajusi. Hän ei ollut tavannut montakaan naista, jotka olisivat olleet noin ystävällisiä. Naiset olivat aina kohdelleet häntä jotenkin ikävästi ja ne jotka olivat olleet vähänkään ystävällisiä, olivat aina myös sitten olleet sellaisia, joiden kanssa Tommi oli päässyt vähintäänkin ”käpälöintivaiheeseen”, tai ainakin tältä Tommista nyt tuntui kun hän tutkaili omaa kokemushistoriaansa. Mutta ei tuo Tanjakaan, joka juuri oli minut torjunut mikään täydellinen ole, hän mietti. Mutta hän tietysti haluaa ehkä vähän nuoremman. Mutta mukava hän on. Tommi katsoi peilistä kasvojaan. Hän oli itkenyt. Sitten hän virnisti itselleen. Mikä ihmeen itkupilli minä olen!? Olenko minä todellakin näin surkea tapaus, hän puuskahti.

Tommia alkoi melkein naurattaa oma surkeutensa katsominen mutta jonkinlainen ahdistus pakotti naurun vain irvistäväksi hymyksi. Silti hän ajatteli, että oli jotenkin iloinen siitä, että oli tavannut Tanjan. Tanja jätti hänet kuin nallin kalliolle sen jälkeen kun oltiin ensin juteltu monta tuntia. Juttu oli luistanut ja se oli ollut mukavaa. Mutta heti kun Tommi oli sanonut, että hei Tanja, eikös meidän pitäisi ryhtyy seurustelee, niin Tanja oli mennyt sanattomaksi. Tanjalle sellainen ehdotus oli tullut hieman puun takaa ja hän sanoi vain suoraan, että ”en ole kiinnostunut, jos haluat olla ystävä niin se sopii mutta .. ” Tommilla meni pala kurkkuun ja hän sanoi jotain, jonka Tanja tulkitsi pyynnöksi lähteä ja saman tien Tanja lähtikin ja jätti Tommin siihen paikkaan. Tanja vain huikkasi, että moikka ja meni menojaan. Miksi tämä on niin vaikeaa?

Onkohan vain paras yrittää kokonaan unohtaa koko Tanja, Tommi mietti.


Tanja katsoi peiliin. Hänellä oli tyhjä olo. Olenko minä jotenkin muka flirttaillut, hän mietti. Samalla hän tunsi sen jotenkin. Tarvitsen tuota miestä, hän ajatteli. Mutta en ole häneen ihastunut sillä tavalla. Mutta arvostan ja välitän ja pidän hänestä. Tanja päätti lähettää Tommille tekstarin, jossa hän yritti ilmaista tämän jotenkin. Mutta Tommilta ei enää tullut mitään vastausta. Meni viikko ja kaksi eikä Tommilta tullut mitään vastausta. Tanja katsoi tekstiviestiketjua ja luki oman viestinsä uudelleen ja uudelleen pohtien, että olisiko sen voinut muotoilla jotenkin toisin. Sitten hän muisti Kallen. Tanja oli ollut korviaan myöten rakastunut Kalleen. Ja hänhän oli ollut ihan samanlainen silloin. Kalle oli sanonut hänelle, että voidaan olla ystäviä mutta, että ei ollut kiinnostunut muusta. Tanja halusi silloin kaiken tai ei mitään. Tanja päätti heti lähettää sähköpostia Kallelle ja kertoa että jos tarjous olla ”vain” ystävä on vielä voimassa niin hän kiitollisena ottaa sen vastaan. Mutta tämä jäi vain aikomukseksi. Hän muisti miten viimeksi kun oli ollut yhteydessä Kalleen, oli tunnelma ollut ikävä. Hän muisteli kalpeana, miten oli silloin lähetellyt ihan sekopäisiä tekstareita. Tanja pohti, että ehkä jätän Kallen rauhaan, olenhan varmaankin jo aiheuttanut hänelle ihan liikaa stressiä. Ja mitäs jos ihastun häneen uudelleen? Tai jos käykin niin, että hän ihastuu minuun ja minä en ole enää kiinnostunut. Niin paljon voi mennä mönkään.

Ja niin laskeskeli mielessään: ”näyttää siltä, että olen nyt menettänyt kaksi ystävää”.

© 2024 wuwey story . Powered by WordPress. Theme by Viva Themes.